Italialainen elokuvaohjaaja Luca Guadagnino tunnetaan hekumallisista, eroottisesti latautuneista elokuvistaan. Call Me By Your Name oli herkkä kuvaus ensirakkaudesta, Suspiria oli taianomainen kauhuelokuva ja ohjaajan edellinen elokuva Bones and All oli sekin erityisen romanttinen elokuva.
Guadagninon uusi elokuva tuntuu täysin erilaiselta. Challengers sijoittuu tenniksen jännittävään maailmaan, mutta se ei silti ole mikään perinteinen urheiluelokuva.
Patrick (Josh O’Connor) ja Art (Mike Faist) ovat parhaita ystävyksiä, jotka pelaavat parina tennistä. Molemmat iskevät silmänsä Tashi Duncaniin (Zendaya), tennismaailman ihmelapseen, jolla on loistelias tulevaisuus edessään. Tashi kuitenkin loukkaa polvensa vakavasti, mikä lopettaa hänen uransa.
Vuosia myöhemmin Tashi on naimisissa Artin kanssa, joka ei ole voittanut yhtäkään tennisottelua pitkään aikaan. Art päätyy kuitenkin ottelemaan Patrickin kanssa Tashin seuratessa matsia kentän laidalta. ja miesten välinen kilpailu on harvinaisen jännittävää.
Challengers hyppii nykypäivän ja menneisyyden välillä. Menneisyyden tapahtumat paljastavat kolmikon mielenkiintoisen, jännittävän dynamiikan, eikä Artin ja Patrikin tennismatsissa enää olekaan kyse vain pelkästä tenniksestä.
Challengers on Guadagninon seksikkäin elokuva, mutta elokuva on yllättävän kesy seksin osalta. Challengers on elokuvana päihdyttävän kiehtova palapeli, jossa ei ole yhtään ylimääräistä tai turhaa kohtausta, vaan jokaisella kohtauksella on tarkoitus.
Zendayasta on kuoriutunut yksi Hollywoodin valovoimaisimmista tähdistä, ja Challengers antaa näyttelijättärelle vihdoin hänen arvoisensa mehukkaan roolin. Tashi on usein kylmä, laskelmoiva ja jopa julma mutta myös lumoava. Tashi dominoi vastustajiaan tenniskentällä mutta onnistuu myös kietomaan sekä Artin että Patrickin pikkusormensa ympärille.
O’Connor ja Faist ovat myös vaikuttavia rooleissaan, mutta Zendaya on elokuvan todellinen tähti. Kyseessä on huomattavasti kypsempi rooli näyttelijättärelle, joka on usein esittänyt teini-ikäisiä hahmoja. Zendaya oli hieman yllättäen myös Dyyni: Osa kaksi -elokuvan sydän, mutta Challengers haastaa näyttelijättären uudella tavalla.
Challengers on myös monin tavoin elokuva eroottisesta halusta ja kaipuusta sekä myös kunnianhimosta – niin tenniskentällä kuin sen ulkopuolellakin. Guadagninon elokuva ei toimisi läheskään niin hyvin kuin se toimii, mikäli elokuvan olisi ohjannut pelokkaampi ohjaaja ja sen pääosissa ei olisi näin uskaliaita näyttelijöitä.
Guadagninon elokuvalle on vaikea tehdä oikeutta pelkkien sanojen kautta; se täytyy kokea itse. Guadagnino ohjaa elokuvaa raskaalla kädellä, ja Trent Reznorin ja Atticus Rossin jyskyttävä musiikki uhkaa hukuttaa kohtausten hennommat nyanssit alleen. Challengers on kuitenkin ensiluokkainen, tyylikäs elokuva.
Maria Lättilä
Challengers -elokuvan traileri
