On vuosi 1976, ja Ruotsissa valmistaudutaan vaaleihin. Olof Palme ja sosiaalidemokraatit hallitsevat maata, kuten ovat tehneet jo pitkään. Eletään naisten vapautumisen, seksuaalisen vallankumouksen aikaa. Toisaalta kylmä sota, Ruotsin puolueettomuus ja ydinvoima askarruttavat kansaa. Nuorta Iristä taas askarruttaa eniten se, että hänet huostaanotetaan ja sijoitetaan lastenkotiin.
Lastenkodissa Iris huomaa kuinka jotkut tytöt ramppaavat yömyöhään kaupungissa ja heillä tuntuu olevan rahaa ja uusia vaatteita. Erään kerran Iris ja hänen paras ystävänsäSonja lähtevät muiden mukaan päätyen seurapiirirouva ja puhelintyttöpalvelua pyörittävän madamen, Dagmar Glansin, ja tämän epämääräisen seurueen luo. Dagmar iskee silmänsä Irikseen ja alkaa houkutella tätä mukaan seuralaispalveluun. Uudet vaatteet, raha, avain bilekämppään ja yläluokan loiston näkeminen houkuttavat Iristä, ja hän suostuu.
Iris kyllä pääsee kristallikruunujen loisteeseen ja huippuseurapiireihin tapaamaan maan eliittiä. Mutta komeiden kulissien nurja puoli paljastuu hänelle pian. Hän joutuu tapaamaan ”työnsä” puitteissa iljettäviä miehiä ja muutenkin päihteiden täyttämä elämä väkivallan uhan alla vaatii veronsa. Iris haluaa pois, mutta se ei olekaan aivan niin yksinkertaista.
Toisaalla siveyspoliisissa työskentelevä John (Simon J. Berger) kiinnostuu madame Glansista ja tämän toiminnastaan. Hän saa luvan aloittaa tutkimukset, mutta hänen saatua vihiä kuinka syvälle vallan ytimeen hän sohaisee, alkaa tutkinta vaikeutua huomattavasti. Etenkin kuin yksi Iriksen asiakkaista on kovasti Palmen oloinen pääministeri (Magnus Krepper).
Poliittiseksi trilleriksi mainittu Call Girl on rutinoituneen tv- ja mainosohjaaja Mikael Marcimainin esikoispitkä. Hän on luonut Marietta von hausswolff von Baumgartenin käsikirjoituksen pohjalta hienosti 1970-luvun ajankuvan. Marcimain taitaa niin sujuvan tarinankerronnan kuin jouhevan näyttelijäohjauksen. Niinpä ensi kertaa pitkässä teatterielokuvassa esiintyvät Irista ja Sonjaa näyttelevät Sofia Karemyr ja Josefin Asplund nimettiin ”Rising Star” -näyttelijöiksi 7. marraskuuta alkaneilla Tukholman elokuvafestivaaleilla, jonka avajaiselokuva Call Girl on.
Kaikista herkullisimman roolityön tekee loistava Pernilla August madamena. Ei olisi ihme, jos hän voittaisi jo kolmannen Ruotsin ”Jussin” eli Guldbaggen näyttelijäntyöstään. Kerran hän on voittanut tuon palkinnon ohjattuaan Sovinnon (2010). SovinnostaOuti Mäenpää nappasi itselleen parhaan naissivuosan Gudbaggen. Mäenpäällä on myös Gall Girlissä pieni sivurooli, joten Ruotsin elokuvateollisuuden portit ovat selvästi avautuneet myös hänelle.
Elokuvan heikkous on se, että ohjaaja Marcimain ei osaa oikein päättää mitä juonilinjaa hän haluaa painottaa: seuratako Iriksen tarinaa vai poliisi-Johnin tutkimuksia. Iris päätyy kuitenkin tarinan päähenkilöksi, mutta hänet hukataan täysin pitkiksi ajoiksi, ja se syö kerronnan voimaa leviten kuin pullataikina.
Call Girl -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa