DC Studios -pomo James Gunn on kertonut hieman tuntemattomamman Blue Beetlen olevan uuden DC-elokuvauniversuminsa ensimmäinen supersankari. Blue Beetle -elokuvan esituotanto sai kuitenkin alkunsa jo vuonna 2018, mutta koronapandemia iski ja julkaisumuutoksia piti tehdä. Blue Beetlestä tehtiin sisäänheittotuote DC:n televisiopuolelle HBO Maxiin.
Vuonna 2022 tapahtunut WarnerMedian ja AT&T-yhtiön fuusio muutti kuitenkin kaikki suunnitelmat, ja Zack Snyderin luomaa niin sanottua Snyderverseä ryhdyttiin ajamaan alas. Gunnin ja Peter Safranin DC Studios perustettiin nostamaan DC:n supersankariuniversumi ylös pohjamudista. Blue Beetle siirrettiin takaisin valkokankaille, mutta oliko se kaiken säädön arvoinen?
Kyllä ja ei.
Angel Manuel Soton ohjaamasta ja Gareth Dunnet-Alcocerin käsikirjoittamasta elokuvasta löytyy jo Gunnin DNA:ta. Siinä on hauskoja ja vauhdikkaita tapahtumia, läppää ja värikästä menoa. Palmera City on kuin 80-luvun Miami Vice -pastissi violetteine, pinkkeine ja sinisine neonvaloineen. Musiikki nousee isoon rooliin, kuten Gunnin elokuvissa on tapana. Kaiken tämän keskellä on Cobra Kai -sarjasta tutun Xolo Maridueñan esittämä Jaime Reyes sekä hänen eksentrinen meksikolainen maahanmuuttajaperheensä.
Pääpahiksena toimii tuttuun tapaan imperialistis-kapitalistinen megakorporaatio, jota tällä kertaa johtaa Susan Sarandonin esittämä geneerinen pahis Victoria Kord. Nainen haluaa käsiinsä alien-teknologiaa, skarabee-nimisen artefaktin, jolla on mystisiä voimia. Kord-yhtiö on kehittänyt biomekaanista sotateknologiaa, joka halutaan valjastaa supervoimaiseksi kosmisen esineen avulla. Firman hämärähommia hoitaa Conrad Carapax (Raoul Max Trujillo), joka on toimittanut yhtiössä koekaniinin virkaa.
Kuinka ollakaan, tapahtuu asioita ja skarabee päättää penetroida nanolonkeronsa Jaimen aivokorteksiin, joten nuorukaisesta tulee supersymbiootti Blue Beetle. Yllättäväksi sidekickikseen hän saa Kordin veljentyttären Jennyn (Bruna Marquezine), joka ei oikein pidä tätinsä johtamistavoista.
Blue Beetle on Marvel-kaavaan tehty maanläheinen syntytarina, josta tulee mieleen Tom Hollandin Hämähäkkimies-trilogia. Jopa itse Blue Beetlestä tulee mieleen Hollandin Hämis. Hahmot ovat nuoria, suupaltteja, hieman kömpelöitä ja he yrittävät löytää paikkaansa aivan uudenlaisesta maailmasta.
Elokuva on lämminhenkinen ja onnistuu myös viihdyttämään, mutta aivan liian usein se sortuu suoranaiseen pöhköyteen ja hölmöilyyn, jotka ovat tuttuja DC:n Shazam-elokuvista. Perhekeskeisestä sanomasta tulee taas mieleen Vin Dieselin Fast & Furios -franchise: La Familia ja sitä rataa. Meksikolaisten maahanmuuttajien kulttuuria tuodaan mukavasti esille, joten siitä pojot, mutta muuten leffa on melko kaavamainen supersankarin syntytarina.
Niko Ikonen
Blue Beetle -elokuvan traileri
