Tietokoneanimoitu sankari Beowulf taistelee hirviöitä vastaan 500-luvun Tanskan jylhiin vuoristomaisemiin sijoittuvassa, mahdollisimman jäykästi toteutetussa ja nolostuttavan huumorin täyteisessä fantasiaseikkailussa.
Beowulf on pohjoisenglantilaisten anglosaksien keskuudessa syntynyt 3 000 rivin mittainen, runon muotoinen sankaritaru. 700-luvulla kirjoitetun teoksen tekijää ei tiedetä. Runo kertoo hirviöitä vastaan taistelevasta skandinaavisoturista. Anglosaksit kirjoittivat Tanskaan sijoittuvan tarinan, koska eivät pitäneet itseään britteinä vaan viikinkeinä, ja heidän sankarinsa olivat siksi kotoisin tuolta suunnalta.
Robert Zemeckis on Oscarilla palkittu amerikkalaisohjaaja, joka kiinnostui 2000-luvun alkupuolella, pääteostensa Contact (1997) ja Cast Away – Tuuliajolla (2000) valmistuttua, tietokonegrafiikasta ja sen käytöstä mahdollisimman aidon tuntuisten miljöiden ja näyttelijöiden luomisessa. Syntyi Napapiirin pikajuna (The Polar Express, 2004), jota varten oikeiden näyttelijöiden suoritusten päälle piirrettiin huipputerävää animaatiota. Lopputulos oli historian ehkä kamalin jouluelokuva; katselukelvoton syväjäädyke, jonka tunnetyhjiötä huippuluokan animointi korosti.
Zemeckis ei oppinut tuosta kokemuksesta mitään, vaan tarttui seuraavaksi Beowulfiin samalla periaatteella. Nimekkäät näyttelijät ovat jälleen antaneet työpanoksensa, minkä jälkeen heidät on korvattu mahdollisimman aidolla animaatiolla ja sijoitettu jälleen fantasiamaisemaan, jonka lavastaminen olisi ilman tietokoneita ollut huippukallista. Lopputulos ei ole aivan yhtä sietämätön kuin Napapiirin pikajuna, mutta ei silti edelleenkään katselukelpoinen.
Amerikkalaisten parhaalla Eurooppa-tuntemuksella toteutettu elokuva käynnistyy vuoden 507 Tanskassa, joka näyttäytyy Alppejakin jylhempien vuoristojen, jyrkänteiden ja rotkojen maana. Kuningas Hrothgarin (Anthony Hopkins) maata terrorisoi Grendel-hirviö, jonka kukistajaksi ilmoittautuu merten takaa saapuva soturi Beowulf. Hirviön alkuperään liittyy kuitenkin mysteeri.
Tarinan toinen, marginaalisesti kiinnostavampi puolisko kertoo tapahtumista muutamaa vuosikymmentä myöhemmin, jolloin Beowulfista itsestään on tullut ikääntynyt kuningas ja menneisyydessä kukistetuksi luultu pahuus tekee jälleen paluutaan.
Oscar-palkittu käsikirjoittaja Roger Avary (Pulp Fiction) auttaa Neil Gaimania upottamaan elokuvan vielä syvemmälle kuin mitä pelkästään Zemeckisin ennätysjäykällä kuvallisella ulkoasulla olisi mahdollista. Sankaritarustojen hölmöimpiin jo alun perinkin kuuluvaan Beowulfiin kun on menty heidän toimestaan vielä lisäämään niin ääliömäistä huumoria, että katsoja vajoaa penkin pohjalle pelkästä myötähäpeästä.
Ennalta käsin ei esimerkiksi voisi edes uskoa, miten paljon ”hauskoja” kuvallisia gagejä on mahdollista kehittää jaksoon, jossa Beowulf liikkuu Hrothgarin linnan salissa alastomana, ja tekijät yrittävät piilotella tämän genitaaleja mitä erilaisimpien näköesteiden taakse NC-17:n välttämiseksi.
Zemeckis aikoo viimeistellä hattutemppunsa kolmannella peräkkäisellä animaatiolla. Charles Dickensin Joulutarinaan perustuva elokuva on jo esituotannossa, ja tulossa kankaille vuoden 2009 jouluksi.