Ruotsin kuuluisin satutäti Astrid Lindgren on ollut myös meillä pitkään todella suosittu ja rakastettu. Tälläkin hetkellä nähtävillä on sekä Ronja ryövärintyttären näyttämösovitus sekä Netflix-sarja. Puhumattakaan Vaahteramäen Eemelistä tai Peppi Pitkätossusta. Ja niin edelleen.
Nyt, sopivasti joulukuuksi, teattereihin on tulossa lyhyt neljän pienen animoidun tarinan sikermä niin lasten kuin mikseipä aikuistenkin katseltavaksi.
Tarinoita sitoo yhteen elokuvan ainoa näytelty kehyskertomus, jossa perheen molemmat lapset toipuvat kuumeesta sängyissään, kun vanhemmat yrittävät rakentaa joulua. Vanhemmat antavat ennakkolahjaksi käkikellon, jonka käki osaakin puhua eikä ole vangittuna kellonsa syövereihin. Piristykseksi käki kertoo lapsille joulusatuja.
Ensimmäisessä tarinassa Lumipallosota Katthultissa Vaahteramäen väki on kutsunut taloonsa kylän väkeä aina rovastista alkaen. Aina äreää talon isäntää Anttonia stressaa tapahtuman tärkeys sekä se, että mahtaakohan Eemeli tehdä taas metkujaan. Kun vieraiden tylsistyneet lapset johdatetaan pihalle, herkeää siitä talven riemujen keskellä holtiton lumisota, joka saa Anttonin raiteiltaan, ja Eemeli päätyy taas verstaaseen jäähylle. Syyttä.
Toisessa Pekka Peukaloinen -tarinassa pieni Pertti-poika joutuu aina jäämään yksin kotiin siksi aikaa, kun hänen vanhempansa menevät töihin tehtaaseen. Yksin on tylsää ja eväät ovat kovin niukat. Kuinka ollakaan Pertti äkkää piilottelevan Peukaloisen, joka on vuokrannut talon rotalta itselleen huoneen talveksi talon rakenteista. Pojat ystävystyvät. Ja kun taikanaulan avustuksella Pertti pystyy muuttamaan kokoaan, on yhteisen ajan vietto helpompaa ja näin päivät kuluvat mukavammin.
Kettu ja tonttu on Lindgrenin tulkinta Karl-Erik Forsslundin klassikkosadusta, jossa talonväki ei huomaa pihalla ruokaa etsivää nälkäisestä Mikko-kettua, paitsi talon tonttu.
Viimeinen tarina kertoo Taina Tomerasta auttamassa mummoaan jouluvalmisteluissa. Taina on vauvana jätetty vanhan naisen, jota kutsuu mummokseen, portaille. Nyt hieman vanhempana, juuri kun joulu on lähestymässä, mummo loukkaa jalkansa, eikä näin ollen kykene valmistelemaan joulua. Tomerana Taina tarttuu toimeen, ja niin jouluvietto pelastuu.
Tämä alle tunnin mittainen sikermä jouluisia lyhytsatuja on varmasti perheen pienempien mieleen. Etenkin alle tunnin mittaisena elokuvana he eivät ehdi pitkästyä. Tarinat ovat mukavan sympaattisia ja sopivan lyhyitä kannattelemaan kestonsa. Heikoin lenkki on ensimmäinen Vaahteramäen Eemeli-tarina. Sillä ei oikein ole pointtia, on vain pelkkää merkityksetöntä kohellusta. Sen animaatiotyyli erottuu muista tarinoista selvästi heikompana. Hyvää siinä on se, että se on pian hoidettu pois parempien animaatioiden alta.
Hannu Liekso
Astrid Lindgrenin joulutarinoita -elokuvan traileri
