Mukava, mutta silti vaisuksi jäävä englantilainen farssi, jossa hautajaisista ei puutu väriä ja väärinkäsityksiä.
Daniel (Matthew Macfadyen) joutuu hoitamaan isänsä hautajaisjärjestelyt yksin vanhemman ja kaikkien pitämän kuuluisan kirjailijaveljen Robertin (Rupert Graves) paistatellessa muiden suosiossa. Alusta asti tarjolla on suurempaa ja pienempää sählinkiä niin kotona muistotilaisuuspaikassa kuin tilaisuuteen saapuvien vieraidenkin kohdalla. Kas kun liikutaan ylemmässä keskiluokassa luokkatietoisessa Englannissa, on ulospäin luoduilla vaikutelmilla suuri merkitys. Ei ole kyllin paha, että Marthan (Daisy Donovan) poikaystävä, tulevan appiukon karsastama Simon (Alan Tudyk) saa Marthan Troy-veljeltä (Kris Marshall) rauhoittavan lääkkeen sijasta hallusinogeeniä. Soppa alkaa jo porista aiheuttaen arkun putoamisen lattialle ja ruumiin vierimisen ulos, mutta sitten paikalle ilmestynyt tuntematon lyhytkasvuinen mies (Peter Dinklage) kertoo Danielille tämän isästä tuntemattomampia puolia kiristäen näin rahaa. Maalaiskartanossa tapahtuva Arvoituksia arkussa kunnioittaa parhaimpia brittiläisiä farssiperinteitä. Se on tapakomedia, jossa huumori kumpuaa sovinnaisuuksista ja yrityksistä säilyttää julkisivu, kun kaikki näyttää kääntyvän päälaelleen. Tämän genren eittämätön mestari oli Oscar Wilde, joka tunsi äärimmäisen hyvin tapakulttuurin säännöt, ja halusi alati uhmata niitä. Aivan wildemäiseen menoon ei tässä elokuvassa ylletä, vaikka yritystä on. Hyvin samantyyppinen tapaus oli viime keväänä televisiossa nähty minisarja Vävypoika mä oon, joka oli paljon herkullisempi ja pidemmälle viety kokonaisuus. Arvoituksia arkussa antaa paljon lupauksia, mutta ei uskalla mennä täysin maaliin saakka, vaan jää hivenen vaisuksi. Ehkä osasyynä on sen ohjaaja, Muppeteista ja Tähtien sodan Yodan äänenä paremmin tunnettu Frank Oz, joka on ohjannut elokuvia hyvin epätasaisella menestyksellä. Esimerkiksi Koukkusormi (1999), Entäs Bob? (1991) ja Pieni kauhukauppa olivat oivallisia elokuvia, mutta hänen edellinen filmatisointinsa, Stepfordin vaimot (2004), taasen oli sietämättömän heikkotasoinen ja sovinnainen, joten askel oikeaan suuntaan hänen tämä uusin elokuvansa sikäli on.