Näyttelijä Val Kilmer menehtyi keuhkokuumeeseen tiistaina 1.4.2025, mutta se ei ollut ensimmäinen kerta, kun maailma menetti tämän elämää suuremman taiteilijan.
Kilmer sairastui vakavasti kurkkusyöpään reilu kymmenen vuotta sitten ja menetti sen seurauksena melkein puhekykynsä ja kokonaan oman tunnistettavan äänensä. Hänen vaurioituneesta äänestään oli vaikea saada selvää, joten viimeiset kymmenen vuotta elämästään hän joutui luopumaan näyttelemisestä lähes kokonaan.
Mielestäni äänen menettäminen on Kilmerin uran ja taiteellisen elämän suurin tragedia, koska nähdäkseni hänellä olisi vielä ollut huimasti annettavaa ja tarjottavaa. Sairastuessaan Kilmer oli esittämässä kirjoittamaansa yhden miehen esitystä Citizen Twain. Tämän lisäksi Val Kilmeriä ei oltu nähty lähes viiteentoista vuoteen isossa Hollywood tuotannossa tai edes ison elokuvastudion tuottamassa elokuvassa.
Juuri tästä syystä Kilmerin poismeno kosketti itseäni enemmän kuin hetki sitten edesmenneen Gene Hackmanin kuolema.
Hackmanin poismeno oli omalla tavallaan äärimmäisen traaginen ja surullinen tapaus omista yksityiskohdistaan johtuen (joihin en tässä mene), mutta näyttelijäveteraani lopetti näyttelemisen omasta tahdostaan ja vietti viimeiset vuotensa ansaitulle eläkkeellä tehtyään pitkän, kattavan ja palkitun uran. Kilmerin sairaseläkkeelle siirtyminen taasen tarkoitti kirjaimellisesti, että häneltä (ja meiltä katsojina) riistettiin kirjaimellisesti ainutlaatuinen taiteellinen ääni.
Esiintyjänä Kilmer oli oman sukupolvensa ylenkatsottu monitaituri, oman ikäluokkansa virtuoosi, jonka valovoimasta ja karismasta on saanut nyt lukea silminnäkijähavaintoja läheisten kollegoiden muistelujen myötä.
Käsitykseni on, että maineeltaan Val Kilmer ei ollut nuorempana se helpoin yhteistyökumppani, koska hänellä oli suuret odotukset ja mielikuvat elokuvateollisuudesta. Viihdeteollisuuden ammattilaistenkin voi olla vaikea erottaa rajaa egoilevan megalomaanisen kusipäisyyden ja itsearvonsa tuntevan ja täydellisyyteen pyrkivän taitelijan vaatimusten välillä.
Kyllä, Val Kilmer oli perfektionisti, joka vaati täydellisyyttä. Miksi tyytyä vähempään, jos voi saavuttaa jotain ylevää? Elokuvathan ovat parhaimmillaan ajattomia. Kilmer antautui ja upposi jokaiseen roolityöhönsä sataprosenttisella olemuksellaan.
Val Kilmer aloitti näyttelijäuransa suoraan pääkallopaikalta, hän oli välittömästi pääosanesittäjä sekä valkokankaalla että teatterin lavalla.
Sitä ei millään uskoisi, että hullutteluparodia Top secret! – huippusalaista on Kilmerin valkokangasdebyytti.
Legendaarisen Zucker-Abrahams-Zucker-trion komediatuotanto lepää lähestulkoon täysin Kilmerin harteilla, ja hän liukuu läpi elokuvan Nick Riversin roolissa kuin kokenutkin komediaveteraani. Heti seuraavana vuonna Kilmer nähtiin Chris Knightin roolissa elokuvassa Neropatti, johon näyttelijä toi isovelimäistä syvyyttä ja sympatiaa.
Kahden komedian jälkeen olisi voinut kuvitella, että Kilmer olisi leimattu uudeksi Hollywoodin kuumaksi komedianäyttelijäksi, mutta näistä kahdesta siirtyminen suoraan Tony Scottin Top Gun – lentäjistä parhaat tuntui täysin luonnolliselle. Yhtäkkiä Kilmer olikin itse kylmän viileän siisti, eikä tässä ollut mitään ristiriitaa.
Jos et vieläkään usko Val Kilmerin olleen esiintyjänä lahja maailmalle, suosittelen katsomaan Neropatin ja Top Gunin peräjälkeen.
Top Gun tuntui leikittelevän taiteelliselle Kilmerille liian suoraviivaiselle ja vakavanaamaiselle sotapropagandalle, koska hän ei olisi alun alkaen halunnut tehdä elokuvaa. Tony Scottin ja kumppaneiden intohimo kuitenkin vakuutti hänet, mutta voin kuvitella sen vaikuttaneen hänen valintaansa vetää Icemanin roolin niin yli-itsevarman maskuliinisesti, ettemme yllättyisi hahmon tullessa minä hetkenä hyvänsä kaapista ulos.
Val Kilmer nousi ihan muutamassa vuodessa pääosaesittäjien sarjassa parhaaseen A-ryhmään Willow ja The Doors -elokuvien myötä (koska komedioitahan kukaan ei arvosta), ja näyttelijä olikin vaikutusvaltansa huipulla 1990-luvun puolivälissä.
Kilmeristä tuli Joel Schumacherin Batman Forever -elokuvan pääosassa itse Lepakkomies. Tästä huolimatta Kilmer päätti hyväksyä sivuroolin Michael Mannin rikosdraamassa Heat – ajojahti, jossa hän pääsi näyttelemään Robert De Niron vierelle.
Kuka muu samaan pääosanäyttelijän statukseen päässyt olisi tehnyt tai tekisi samoin?
Val Kilmeristä teki erityiseksi se, että oli kyse sitten elokuvasta kuin elokuvasta, Kilmer varasti jokaisen kohtauksen, jossa hän esiintyi. Hän oli – ja on elokuvissaan edelleen – yksikertaisesti sanottuna magneettinen: oli kyse sitten Top Gunin homoeroottisuutta tihkuvasta Icemanista tai Heat – ajojahdissa nähdystä angstista.
Yhä tänäkin päivänä katsoessani Heat – ajojahdin en edelleenkään oikein pysty näkemään Val Kilmeriä roolin takana, koska näen uhkapeliaddiktoituneen linnakundi Chris Shiherlisin.
Joissakin tapauksissa Val Kilmer jopa kaappaa koko elokuvan itselleen.
Tombstone saattaa olla Kurt Russellin näyttelemän Wyatt Earpin tarina, mutta se on todellisuudessa Kilmerin ikoniseen maineeseen nousseen Doc Hollidayn elokuva. Kaikki elokuvan nähneet muistavat vähintään Kilmerin roolisuorituksen.
Johnny Ringoa näytellyt Michael Biehniltä kysytään usein, miltä tuntui tehdä töitä Val Kilmerin kanssa, johon Biehn aina vastaa, ettei hän tiedä.
Hän teki töitä vain Doc Hollidayn kanssa.
Hollywood ei todennäköisesti ollut oikea paikka Kilmerin kaltaiselle taiteilijansielulle. Hän saattoi suututtaa uransa aikana päättävässä asemassa olevat väärät henkilöt, koska isot roolit isojen studioiden tuotannoissa vähenivät huomattavasti 2000-luvulle tultaessa.
Robert Downey Jr.:n paluu valkokankaille tapahtui Shane Blackin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa Kiss Kiss Bang Bang -dekkarikomediassa, jossa Kilmer oli – jälleen kerran – puhdasta ja vaivatonta karismaa. Jokainen hänen suustaan tuleva sana on tuossa elokuvassa täyttä kultaa.
Uskallan väittää, ettei raitistunut Robert Downey Jr. ole sittemmin Kiss Kiss Bang Bangin jälkeen päässyt jakamaan kohtauksen kohtausta yhtä suvereenin esiintyjän kanssa.
Kiss Kiss Bang Bang on lahja, koska siinä Kilmer pääsi pitkästä aikaa pureskelemaan oikein kunnolla huumorilla rikastettua tekstiä.
Shane Blackin ohjaama elokuva on Kilmerin viimeinen isomman profiilin rooli, koska iso osa hänen 2005 jälkeisestä tuotannosta ei edes esitetty teatterissa, vaan menivät suoraan kotijulkaisuiksi.
Syöpään sairastuminen osui pahasti juuri suoratoistoaikakauden alkuun.
Tauti riisti häneltä mahdollisuuden päästä esiintymään suoratoistopalvelujen elokuvissa tai tv-sarjoissa, tai päästä tekemään töitä mahdollisten ohjaajien kanssa, jotka arvostivat hänen aiempia töitään.
Näin Kilmerin olisi varmasti ollut mahdollista saada näyttelijäuran ”renesanssi”, kuten vaikkapa laajemman yleisön arvostukseen päässeet Matthew McConaghey tai Nicolas Cage.
Uskon, että suurena Michael Mann -fanina Christopher Nolan olisi mielellään hyödyntänyt Val Kilmeriä omissa elokuvissaan. Enpä tiedä, saattoiko Warner Bros. -studiopomoilla olla jotain hampaan koloissa Batman Foreverin ajoilta. Olisiko Kilmer voinut saada roolin Nolanin elokuvista, jos ohjaaja olisi suosinut jotain toista studiota omille elokuvaprojekteilleen?
Emme saa koskaan tietää.
Äänen menetys oli kova isku Kilmerille, mutta käsitykseni mukaan hän sai pidettyä mielialansa positiivisena vastoinkäymisestä huolimatta.
Viimeiset vuotensa Kilmer käytti taiteen parissa maalaten abstrakteja ja tehden erilaisia graafisia töitä, joihin hän nosti kuvallisia teemoja, hahmoja ja lausumiaan lainauksia elokuvarooleistaan. Hän kirjoitti myös muistelmateoksensa I’m Your Huckleberry, jonka lisäksi Kilmerin yksityiselämää valotettiin lisää hänen itsekuvaamasta videomateriaalista koostetun Val –dokumenttielokuvan myötä.
Seurasin pitkään Val Kilmerin taiteellista uraa, ja sattumoisin liityin kymmenisen vuotta sitten verkkosivustonsa kautta hänen uutiskirjelistalleen. Kilmer nimittäin myi tekemäänsä taidetta oman sivustonsa kautta, joten hän aika ajoin jakoi ajatuksia ja mietteitä uutiskirjeillään.
Viimeisessä sähköpostissaan Kilmer kehotti lukijoita nauttimaan elämän pienistä, jokapäiväisistä hetkistä ja huomaamaan niiden tuottama ilo.
Se on aikamoinen klisee, mutta Val Kilmer sai senkin kuulostamaan perustavanlaatuiselta ja elintärkeältä viisaudelta.
”Nauti. Pidä hauskaa. Ja hidasta ja katso ja kuuntele syvällisesti sitä, mitä on ympärilläsi. Sinut palkitaan. Lupaan sen.”
– Katkelma Val Kilmerin 20.3.2025 lähettämästä uutiskirjeestä.
Lepää rauhassa Val.
Rauhaa ja rakkautta.
Ville Vuorio – Leffahamsteri