Adam McKayn ohjaama katastrofikomedia Don’t Look Up oli vuodenvaihteen puhutuin suoratoistoelokuva. Kaiken elokuvasta heränneen keskustelun lisäksi Suomessa nousi esille yksi erikoinen yksityiskohta. Netflix-tuotannon pystyi katsomaan myös suomeksi dubattuna.
Aikuisille suunnatun elokuvan dubbaaminen on meillä poikkeuksellista. Perinteisesti Suomessa on suosittu tekstitystä, joka on paitsi pienelle kielialueelle helpompaa ja halvempaa toteuttaa, myös monien mielestä parempi ratkaisu. Dubbaus mielletään meillä vain lastenohjelmiin ja animaatioihin kuuluvaksi, vaikka sitä käytetään yleisesti monilla suurilla kielialueilla, kuten Saksassa, Ranskassa ja Italiassa.
Kyseessä ei ole ensimmäinen aikuisten Netflix-leffa, jossa oli suomalaiset äänet. Myös parin vuoden takainen Will Ferrell -komedia Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga dubattiin suomeksi tekstityksen ohella. Elokuvia ei tietenkään ole pakko katsoa dubattuna, se on valinnainen vaihtoehto.
Dubbaus aikuisten elokuvissa tuntuu oudolta, ja elokuvafanit karsastavat sitä. Disney-animaatiot katsotaan mieluummin alkukielellä, ja teattereissa on yleensä tarjolla näytöksiä molemmista versioista. Suomessa lapsiperheet luonnollisesti valitsevat suomeksi tai ruotsiksi puhutun version, mutta aina kun dubattu animaatio tulee lehdistön katsottavaksi, useimmat kriitikot valitsevat näytöksen, jossa esitetään alkukielinen versio.
Jälkiäänityksessä tietenkin menetetään jotain. Minustakin tuntuu hassulta katsoa Meryl Streepin tai Leonardo DiCaprion puhuvan suomea. Dubbausta kritisoivat katsojat kuitenkin unohtavat jotain. Ensinnäkin se on meillä pelkkä vaihtoehto. Jos et ole muuttanut asetuksia, Don’t Look Up esitetään oletuksena englanninkielisillä äänillä ja tekstitys on suomeksi. Sitä ei ole pakko katsoa dubattuna. Nauti elokuva alkukielellä, jos niin haluat. Useimmat haluavat.
Dubbaus tarjoaa joillekin ihmisille pelastuksen. On olemassa myös ryhmä aikuisia, jotka kaipaavat suomenkielistä dialogia. Yle nosti asian esille Sofia Tawastin kirjoittamassa jutussa, jossa haastateltiin Meryl Streepin roolin Dont’ Look Up -elokuvassa tekevää ääninäyttelijä Jaana Pesosta.
Ylen juttu tuo esiin tärkeän seikan dubbauksen merkityksestä. Siinä haastatellaan myös tamperelaista Lasse Purmosta. Hän on 36-vuotias leffafani, jolle englannin oppiminen on kehitysvamman vuoksi vaikeaa. Tekstitykset ovat hänelle liian nopeita luettavaksi, joten dubbaus helpottaa juonen seuraamista merkittävästi.
Kehitysvammaliiton mukaan Suomessa on satojatuhansia katsojia, jotka hyötyvät dubatuista aikuisten elokuvista. Se on hyvä muistaa, kun lähtee keskusteluun, jossa kritisoidaan dubbausta ja pidetään sitä typeränä. Dubbaus voi olla arvokasta yleisön palvelua. Se, mikä on toisille närkästyksen kohde, on monille taivaan lahja.
Tässä kolumnisarjassa tarkastellaan kotiteatterijulkaisuja ja striimipalveluja sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a
Sarjan edellinen kolumni:
Haluatko saada enemmän irti sarjoista ja elokuvista? Näillä hauskoilla vinkeillä se onnistuu”