All of Us Strangers on vaikuttava elokuva, joka jäi minulta teatterikierroksella näkemättä. Katsoin sen huhtikuussa suoratoistona Disney Plussasta. Andrew Haighin ohjaustyö herätti monenlaisia ajatuksia. Tämä kirjoitus sisältää merkittäviä juonipaljastuksia.
Andrew Scottin esittämä keski-ikäinen käsikirjoittaja Adam asuu lontoolaisessa tornitalossa. Hän alkaa kirjoittaa vuoteen 1987 sijoittuvaa tarinaa, joka mitä ilmeisimmin perustuu hänen omaan elämäänsä, sillä hän tutkii vanhoja valokuvia ja muistoesineitä.
Adamin naapurissa asuu Paul Mescalin esittämä Harry, joka koputtaa ovelle ja tarjoaa seuraansa. Adam torjuu hänet ja matkustaa junalla kotikulmilleen, missä hän kohtaa haamuina vanhempansa (Claire Foy ja Jamie Bell). Vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa, kun Adam oli lapsi. Nyt he alkavat tehdä tiliä menneisyydestään.
Paluumatkalla Adam kohtaa Harryn, ja heidän välilleen syttyy intohimoinen suhde. Adam käy myös Harryn kanssa läpi traumaattisia muistojaan, jotka liittyvät etenkin hänen homoseksuaalisuuteensa. Harry on nuorempi mies, joka silti opettaa häntä, koska hänen on ollut helpompi elää seksuaalisuutensa kanssa. Ajat ovat muuttuneet Adamin nuoruuden päivistä.
Myös Harry on haamu. Kaikki muu paitsi ensimmäinen kohtaaminen, jossa Harry koputtaa Adamin ovelle, on fantasiaa samalla tavalla kuin kohtaamiset vanhempien kanssa.
Joissakin arvioissa tai kommenteissa spekuloidaan sillä, onko myös Adam kuollut. Näin ollen elokuvan hahmoista yksikään ei olisi elävä. Siihen viittaisi sekin, että korkeassa tornitalossa ei näytä asuvan Adamin ja Harryn lisäksi ketään muita – talo vaikuttaa hämmentävän tyhjältä. Mahdollisesti elokuvan tarinaan liittyy myös tulipalo, sillä alussa kuullaan palohälytys. Ehkä tulipalosta kertoo myös Adamin löytämä isän vanha tupakansytytin. Adamin yskiminen ja kohonnut ruumiinlämpö voisivat olla merkkejä kuolemasta. Lopussa Adam ja Harry muuttuvat tähdiksi taivaalla – miksi näin, jos vain Harry kuoli?
Mielestäni Adam ei ole kuollut. Elokuvan kuolleet tietävät olevansa kuolleita, eivätkä he keskustele muiden elävien kuin Adamin kanssa. Adam sen sijaan tilaa yökerhossa juomia ja ravintolassa ruokaa. Adam ei ole haamu vaan kokee hallusinaatioita kuin psykoosissa. Ne johtuvat hänen traumaattisista kokemuksistaan. Hän on ehkä sisäisesti kuollut, mutta ulkoisesti elossa.
Jos satuit lukemaan tähän asti näkemättä elokuvaa ja harmittelet paljastamiani käänteitä, se ei välttämättä haittaa. All of Us Strangers ei ole arvoitus, johon löytyy selkeä ratkaisu, vaan taideteos. Haamujen käytöksestä ja koko elokuvasta ei tarvitse etsiä täydellistä logiikkaa. Moni kysymys jää vaille vastausta, mutta se ei vähennä elokuvan tehoa vaan on pikemminkin kiehtovaa. Andrew Haigh hallitsee mestarillisesti kaikki elokuvakerronnan keinot. Dialogista, kuvasuunnittelusta ja äänimaailmasta syntyy riipaiseva kokonaisuus, joka jää mieleen kummittelemaan samaan tapaan kuin elokuvan haamut.
Jussi Huhtala
Tässä kolumnisarjassa tarkastellaan kotiteatterijulkaisuja ja striimipalveluja sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Seuraa kirjoittajaa X:ssä: @JussiHuhta1a tai Blueskyssa: @jussihuhtala.bsky.social
Sarjan edellinen kolumni:
Termit haltuun: Elokuvakritiikin aakkoset