Daniel Craig on näytellyt James Bondia jo neljässä elokuvassa. Niiden aikana hänestä on ehtinyt tulla yksi merkittävimmistä 007:n titteliä kantaneista näyttelijöistä.
“Viimeistään nyt Daniel Craig nostaa itsensä Sean Conneryn rinnalle parhaimpana Bondina”, kommentoi Niko Ikonen Spectren nähtyään, enkä voi olla eri mieltä. Kaikkia aiempia Bondeja on verrattu Conneryyn, mutta Craig on ottanut roolin kokonaan haltuunsa.
Craig on jo osoittanut olevansa yksi suurimmista Bondeista, mutta nyt hän voi olla jo määrittelevä. Bondin nykyinen inkarnaatio erottuu kaikkien edeltäjiensä joukosta, sillä Craigin Bondilla on enemmän persoonallisuutta kuin kaikilla muilla yhteensä. Hän on inhimillinen.
Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman Casino Royalea (2006), Craigin ensimmäistä (ja parasta) Bondia. Sarja aloitettiin alusta, legendaarinen elokuva-agentti purettiin kappaleiksi, riisuttiin kaikista totutuista apuvälineistään ja kliseistään, ja sijoitettiin uransa alkuun. Toisin kuin kaikki edeltäjänsä, jotka yrittivät enemmän tai vähemmän emuloida Conneryn ja Roger Mooren hahmoon tuomia piirteitä, Craig aloitti Bondinsa nollasta. Tietenkin hänessä pystyi näkemään viitteitä Timothy Daltonin kovuudesta ja George Lazenbyn tunteellisuudesta, mutta Craigin vertaaminen heihin tuntuu nykyään vähättelyltä. Casino Royale esitteli katsojille kovan mutta haavoittuvaisen 007:n, jonka kovuus paljastuu lopulta pelkäksi kuoreksi. Ratkaisu toimi ja aiemmin ”liian blondina Bondiksi” pidetty näyttelijä sai yleisöltä hyväksynnän.
Casino Royale toi sarjaan mukaan myös Bourne-leffoista tunnettua realismia. Tekijät päättivät jatkaa tällä linjalla ja tulivat samalla tehneeksi Craigin heikoimman Bondin, Quantum of Solacen (2008). Tämä johti myöhemmin Skyfallissa (2012) tietoiseen realismin karsimiseen ja tuttujen Bond-elementtien palauttamiseen. Hahmo palasi takaisin juurilleen.
Jos Quantum of Solacessa haluaa nähdä edes jotain hyvää, se toi Bondin tarinaan jatkumon. Uusin elokuva Spectre yrittää sitoa kaikki edellisissä elokuvissa viljellyt avoimiksi jätetyt juonilangat yhdeksi siistiksi keräksi. Kaikki Bondin kohtaamat vitsaukset ja viholliset ovatkin koko ajan olleet yhden järjestön tuotoksia, ja neljän elokuvan mittaisen matkan aikana agentti 007 tuntuu myös kasvaneen.
Casino Royalen alussa Craig esitti kylmää Bondia, joka kuitenkin pehmenee kohdattuaan oikean naisen. Tämän jälkeen Quantum of Solacessa hänestä on tullut edellisen osan tapahtumien takia päättäväinen kostaja ja lopulta Skyfallin loppu antaa ymmärtää, että hänestä on vihdoin tullut se Bond, jollaisena hänet tunnettiin ennen Casino Royalea – hienostunut ja vitsikäs – menettämättä kuitenkaan Craigin kovan pinnan alla muhivaa herkkyyttä. Myös Spectren lopussa hahmo tuntuu jälleen ottaneen ison henkisen harppauksen eteenpäin, mutta spoilerikammoisten vuoksi en mene yksityiskohtiin.
Spectren lopussa tuntuu siltä, että Craigin Bond on vihdoin kulkenut matkansa loppuun. Mahdotonta se ei ole, mutta siitä huolimatta Spectre tuntuu tietyllä tapaa hahmon epilogilta.
Tällä hetkellä kysymys kaikkien huulilla koskee kuitenkin Craigin seuraajaa. Sen puoleen näyttelijä tai tuotantoyhtiökään ei ole vielä vahvistanut vaihdosta, mutta neljä Bond-leffaa ja yhdeksän vuotta on niin pitkä aika, ettei asiaa voi olla miettimättä. Vertailun vuoksi Craigin edeltäjä Pierce Brosnan esitti Bondia 7 vuoden ajan.
Spectren lehdistökiertueella Craig ehti jo viitata lopettamiseen: ”Juuri tällä hetkellä mieluummin viiltäisin ranteeni auki kuin tekisin uuden bondin. Haluan nyt vain siirtyä eteenpäin”.
Craigin sopimuksesta liikkuu kuitenkin ristiriitaisia tietoja, eikä mitään voi pitää vielä varmana. Craig on selitellyt ”ranteet auki” -kommenttejaan pelkkänä heittona, eikä ole oikeasti kommentoinut mahdollista jatkoaan mitenkään.
On myös huomionarvoista, että fiksuna näyttelijänä Craig aloitti lauseensa sanoin ”tällä hetkellä”, jättäen näin todelliset ajatuksensa avoimiksi. Miettimisaika voi tehdä ihmeitä, kunhan mediamylläkkä Spectren ympärillä laantuu.
Jos Craigin sopimus kattaa vielä seuraavan elokuvan, näyttelijän jatko on tuottajien käsissä. Ikä ei ole ainakaan vielä este, sillä vertailua voi hakea edeltäjistä: Roger Moore näytteli Bondia vielä 58-vuotiaana (liian vanhana), Connery oli lopettassaan 53 ja Brosnan 49. Craig on 47.
Brosnanin ansioksi voidaan laskea se, että hän toi agenttihahmon onnistuneesti kylmän sodan jälkeiseen maailmaan, mutta ikävä kyllä se jäi myös hänen ainoakseen. Kuolema saa odottaa -leffaan mennessä meno oli muuttunut jo niin absurdiksi (näkymätön Aston Martinin?), että näin jälkikäteen on vaikea muistaa miksi niin monet jäivät kaipaamaan Brosnania.
Craigin jälkeensä jättämä aukko on paljon suurempi, sillä hän uudisti kertaheitolla maailman tuottoisimman elokuvasarjan päähenkilöä enemmän kuin kukaan näyttelijä Conneryn jälkeen. Hän toi Bondin 2000-luvulle ja osoitti, että maailmanrauhaa puolustava brittiagentti voi vielä edelleen olla relevantti. Tällä hetkellä vaikuttaa selvältä, että Craigin versio maailman suosituimmasta salaisesta agentista on tuleville Bond-näyttelijöille verrokki. Tavalla tai toisella Craigin haamu jää kummittelemaan kuvauspaikalle.
Joonas Alanne
Kirjoittaja on Episodin vakituinen avustaja. Seuraa Twitterissä: @JoonasAlanne