Episodin Oscar-pohdinnat jatkuvat parhaan käsikirjoituksen kategoriassa.
Pystejä jaetaan sekä parhaalle alkuperäiselle käsikirjoitukselle että parhaalle muuhun materiaaliin perustuvalle tekstille. Paras sovitettu käsikirjoitus -kategoriassa kilpailevat The Descendants, Hugo, Vallan kääntöpuoli, Moneyball ja Pappi lukkari talonpoika vakooja.
Jouni Vikman: Tämä on järjettömän vaikea kategoria!
Jussi Huhtala: The Descendants saa tässä lohdutuspalkinnon, kun paras elokuva ja ohjaus menee The Artistille. Mutta näyttää tosiaan tasavahvalta.
JV: Pappi lukkari on hyvä sovitus, mutta onko liian ”pieni” muihin verrattuna? Hugossa taas lähdemateriaali oli haastava.
JH: Veikkaan että Pappi lukkarin käsikirjoitusta ei arvosteta tarpeeksi. Voisin veikata myös Hugoa.
JV: Moneyball ja Vallan kääntöpuoli varmaan voidaan surutta pyyhkiä yli, vaikka leffoina hyviä olivatkin. Hugo vai The Descendants?
JH: Descendants ei ehkä ole yhtä kekseliäs kuin Alexander Paynen edellinen elokuva Sideways, josta tuli Paynelle käsikirjoitus-Oscar. Hugo taas nimenomaan on kekseliäs käsikirjoitus, ja lisäksi haasteellinen kirjoittajalle, mitä varmaan arvostetaan.
JV: Kuvakertomuksen sovitus on ansiokasta, mutta oliko itse käsikirjoitus ihan loppuun asti toimiva? Minua teeman vaihto kesken kaiken häiritsi
JH: Teeman vaihdot ja 90 asteen käännökset ei haittaa välttämättä. Esimerkiksi The Crying Game voitti käsikirjoitus-Oscarin, vaikka siinä on monta eri tarinaa.
JV: Ja siinä vasta twisti olikin!
JH: Kyllä taidan myöntää Oscarin Hugolle.
JV: Sait ylipuhuttua, annetaan pysti sille.
Woody Allen Midnight in Parisin kuvauksissa
JH: Entäs alkuperäinen käsikirjoitus? Ehdokkaina The Artist, Morsiusneidot, Margin Call, Midnight in Paris sekä Nader ja Simin: ero.
JV: Margin Call on näkemättä. Muista veikkaisin The Artistia tai Naderia ja Siminiä. Jälkimmäisessä oli parempi käsis, mutta kuka Akatemiasta on nähnyt sen? Toisaalta käsikirjoitus ei ollut The Artistin paras pointti.
JH: Ei niin. Olisi hienoa jos Morsiusneidot voittaisi. Mutta siihen en jaksa uskoa. Nader ja Simin voi olla musta hevonen.
JV: Naderin ja Siminin voitto sinetöisi sen voiton myös ulkomaisen leffan kategoriassa, mitä en vastustaisi pätkääkään. Upea leffa! Vai voisiko Woody Allen olla yllättävä kompromissivoittaja?
JH: Voisi hyvinkin olla. Midnight in Paris on sen tyylinen Allen-leffa, josta akatemia tykkää.
JV: Otetaanko tässä riski ja annetaan käsis-Oscar Woodylle? Eikös edellisestä ole jo aikaakin?
JH: Käsis Woodylle, ok! Viimeksi Woody oli ehdolla Match Pointista vuonna 2006 muttei silloin voittanut. Onhan Woodylla tosin jo muutama Oscar saatuna, mutta niistä on aikaa. Jos vielä palataan siihen vieraskieliseen Oscariin, niin niitä on paha mennä ruotimaan, kun ainoastaan Nader ja Simin on nähty. Se on kuitenkin ilmeisesti vahva suosikki.
JV: Jotkut sanovat, että iranilainen leffa ei voi voittaa poliittisten kuvioiden vuoksi. Se olisi sääli, sillä leffa on yksi parhaista viime vuonna näkemistäni.
JH: Mehän voimme Oscarin myöntää ulkopolitiikasta huolimatta.
JV: Kansakuntien yhdistämisen nimissä luovutamme Oscarin Erolle!
Lue täältä Ja Oscarin saa… – Osa 1