Valkokankaan ja kotiteatterin ero pienenee jatkuvasti. Televisioruutujen koko kasvaa ja kuvanlaatu paranee. 3D-leffojakin on jo pitkään voinut katsoa kotona.
Eikä kyse ole pelkästään teknisistä ominaisuuksista, vaan televisiotuotantojen ja valkokangaselokuvien raja hämärtyy koko ajan. Monet maineikkaat elokuvantekijät siirtyvät luontevasti välillä television puolelle. Martin Scorsese on ollut mukana ohjaamassa ja tuottamassa Boardwalk Empireä ja uutta Vinyl-sarjaa. David Fincher on ollut keskeinen tekijä House of Cardsissa.
Netflix tuottaa sarjojen lisäksi myös pitkiä elokuvia, eikä niiden kohdalla enää puhuta tv-elokuvista. Tuotantoarvoiltaan ne ovat samaa tasoa kuin valkokangaselokuvat, ja niissä on A-luokan ohjaajat ja näyttelijät. Beasts of No Nation ja Crouching Tiger, Hidden Dragon: Sword of Destiny ovat tästä hyviä esimerkkejä. Ne ovat tavallaan valkokangaselokuvia ja joillain alueilla saavat teatterilevityksenkin. Ne vain julkaistaan striimipalvelussa samaan aikaan.
Arvostettujen valkokangasohjaajien siirtyminen television puolelle ei sinänsä ole mikään uusi ilmiö. Alfred Hitchcockilla oli oma televisiosarja jo 1950-luvulla. David Lynch loi Twin Peaksin 90-luvulla. Hyvin usein kuitenkin elokuvaohjaajat korkeintaan käväisivät television puolella. He kävivät tekemässä pilottijakson tai toimivat keulakuvina tai nimellisinä tuottajina.
Nyt ero on se, että elokuvaohjaajat eivät pelkästään vieraile televisiossa vaan uhraavat sille luovan panoksen kokonaisvaltaisesti. Cary Fukunaga ohjasi True Detectiven ensimmäisen kauden alusta loppuun. Oscar-palkittu ohjaaja Steven Soderbergh on ohjannut Knick-sarjan kaikki jaksot, ja sitä on tehty jo kaksi kautta.
Jopa legendaarinen Woody Allen päätti yllättäen tehdä striimipalveluja Yhdysvalloissa tarjoavan Amazonin kanssa televisiosarjan. Seuraavaksi Amazon hankki oikeudet myös Allenin tulevaan pitkään elokuvaan. Amazon harrastaa myös teatterilevitystä, mutta elokuvat tulevat jo noin kuukausi ensi-illan jälkeen striimipalveluun, kun dvd-julkaisua on perinteisesti odotettu 3–4 kuukautta.
Striimipalvelut ovat nykyään todella suosittuja, ja esimerkiksi Amazonilla ja Netflixillä näyttää olevan varaa kalliisiin hankintoihin ja suuriin budjetteihin. Samalla myös ohjaaja saanee kunnon palkkion.
Rahan lisäksi striimipalveluissa houkuttelee luova vapaus, sillä ne ovat romuttaneet vanhoja televisiotuotantojen käytäntöjä. Perinteinen televisio oli ahdas formaatti, jota rajoittivat mainoskatkot ja jaksojen tietty muoto ja pituus. Kun budjetit ja aikataulut vielä olivat tiukkoja, niin ei ihme että elokuvantekijät aiemmin tekivät mieluummin pitkiä elokuvia.
Nyt tilanne on täysin erilainen. Monet tekijät ovat kertoneet, että esimerkiksi Netflix antaa paitsi ison budjetin ja joustavan formaatin myös suosii kokeiluja ja antaa tekijöille taiteellisen vapauden tehdä luovia ratkaisuja.
Tämä tilanne saattaa johtaa vähitellen siihen, ettei enää samalla tavoin erotella valkokangaselokuvia ja kotona katsottavia elokuvia. Tulevaisuudessa elokuvat – tai ainakin osa niistä – tulevat striimipalveluihin samaan aikaan kuin teattereihin. Kaikki eivät ehkä pidä siitä ajatuksesta, mutta minusta kehitys on selkeästi katsojien etu.
Jussi Huhtala
Tässä kolumnisarjassa tarkastellaan kotiteatterijulkaisuja ja striimipalveleluja sekä niihin liittyviä ilmiöitä. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a
Sarjan edellinen kolumni
Netflix ja muut striimipalvelut valtaavat alaa: katoavatko levytallenteet maailmasta?