American Film Instituten järjestämien elokuvajuhlien eli AFI Festin visuaaliriehan avauselokuvana oli John Lee Hancockin ohjaama Saving Mr. Banks -draama. Koska kyseessä on Walt Disneystä ja Maija Poppasen filmatisoinnista kertova elokuva, USA:n ensi-illan pitäminen Hollywoodissa oli itsestään selvyys. Disneyta esittävä Tom Hanks, kirjailija P.L.Traversin roolissa hehkuva Emma Thompson ja kirjailijan isää näyttelevä Colin Farrell hymyilivät kilpaa punaisella matolla.
Kahdeksan päivää kestävän festivaalin aikana näytetään 119 elokuvaa 43 maasta ja suurista Hollywood-elokuvista maailman ensi-illan saavat Peter Bergin ohjaama laivaston erikoisjoukoista (Navy SEAL) kertova trilleri Lone Survivor ja Scott Cooperin Out of the Furnace -draama, jossa Christian Balen esittämä tehdastyöläinen etsii veljeään (Casey Affleck) rikosliigan syövereistä. Koska AFI sijoittuu loppuvuoteen, lukuisten ensi-iltojen sijaan tarjolla on pääasiassa kuluneen vuoden parasta festivaalisatoa.
AFI Festin erikoisuutena on se, että kaikki elokuvat ovat ilmaisia yleisölle. Näytöksiin tarvitaan kuitenkin lippu, joka on varattava pääelokuvien osalta viikkoja ennen festivaalin alkua. Myös lippujen määrä on rajoitettu henkeä kohti, ja AFI:n kotisivuilla kuitatut liput pitää hakea festivaalitoimistosta Hollywood & Highland -ostoskeskuksesta. Siellä sijaitsee myös Chinese 6 -teatterit, joissa näytetään suuri osa festarielokuvista. Lippujono on pitkä, mutta ulkomaisiin elokuviin saa varattua lipun jopa samana päivänä. Jonotus on käytössä myös teatteriin mentäessä, joten kiire on syytä unohtaa.
Festivaalien johtaja Jacqueline Lyanga on ylpeä ilmaisten elokuvien käytännöstä. Lyangan mukaan se mahdollistaa ohjelmatarjonnan, jossa on elokuvia laidasta laitaan. Erikoisempia nimikkeitä voi mennä katsomaan kokeilunhalusta avaamatta lompakkoa. Festivaali avaa ovet myös niille (harvoille) ihmisille Los Angelesissa, jotka eivät työskentele elokuvabisneksessä eivätkä pääse prameisiin kutsuvierastapahtumiin. Festivaalien aikana kaikki ovat samanarvoisia – tai ainakin melkein.
AFI Fest esittää myös 15 filmiä, jotka ovat yhtä monen eri maan ehdokkaita ulkomaisen Oscar-palkinnon sarjaan. Elokuva-akatemiahan karsii listaa kahdessa erässä, jolloin viimeisessä vaiheessa lopulliseen kamppailuun pääsee viisi elokuvaa. Ulkomaiset elokuvat ovat AFI Festin helmiä, joita on muuten lähes mahdotonta päästä näkemään elokuvateatterissa.
Yksi näistä kirkkaimmista helmistä on australialainen The Rocket, joka on dokumenttiohjaaja Kim Mordauntin ensimmäinen pitkä elokuva. Veikkaan siitä vahvaa Oscar-ehdokasta. Laosiin sijoittuva draama ei turhaan voittanut Berliinissä kristallikarhua ja New Yorkin Tribeca-festareilla kolmea sarjaa ollen myös yleisön suosikki. Tositarinaan perustuva laonkielinen elokuva kertoo kaksosena syntyneestä Ahlosta (Sitthiphon Disamoe), jonka akha-heimossa kaksosia pidetään kirouksena. Toisen kaksosista uskotaan tuovan hyvää onnea ja toisen huonoa.
Laosissa kymmenen vuotta työskennellyt Mordaunt uskoo myytin johtuvan siitä, että kaksosten synnyttäminen on viidakkokylässä asuvalle äidille paitsi hyvin raskasta, myös vaarallista mahdollisten komplikaatioiden takia. Jopa nykyään jotkut perheet uskovat kiroukseen ja häätävät kaksoset asumaan pääkylän ulkopuolelle. Uutta patoa rakentava australialais-laoslainen firma pakottaa Ahlon kylän asukkaat mailtaan lupaamalla modernin kodin, juoksevan veden ja sähköt. Ahlo perheineen joutuu evakkoon, mutta määränpäässä odottaa kaikkea muuta kuin paratiisi. Monta tragediaa ja kommellusta myöhemmin mieleen hiipii ajatus, onko Ahlo sittenkin kirottu?
Elokuva on tarina pienen ihmisen taistelusta, sinnikkyydestä, pienistä ilonhetkistä ja toivosta, jota Ahlo ei koskaan kadota. Elokuva kulminoituu rakettifestivaaliin, jossa amatöörit kilpailevat itserakentamillaan raketeilla. Rocket festival on Mordauntin mukaan vanha buddhalainen perinne, joka on saanut uusia piirteitä sotahistoriasta. Laosissa kun on eniten räjähtämättömiä pommeja asukasta kohti, siellä täällä viidakon keskellä. Hyvin kirjoitettu elokuva käsittelee yksilötason ja Vietnamin sodan jättämien jälkien lisäksi suurten monikansallisten yritysten ryöstöpolitiikkaa, jossa raha jyrää alleen oikeudenmukaisuuden.
Aiheesta myös dokumentin tehnyt Mordaunt kertoi, että menestys festivaaleilla on auttanut tiedon levittämistä. Hän lahjoittaa puolet elokuvaa varten kerätyistä varoista Disamoen ja tämän Kia-ystävää näytelleen tytön koulutukseen ja koulujen rakentamiseen Laosissa. Aiheesta huolimatta Mordaunt ei sorru ylisentimentaalisuuteen, vaan kuljettaa tarinaa sitkeästi eteenpäin hahmojen kokemista vastaiskuista huolimatta. Näyttelijäsuoritukset ovat kauttaaltaan loistavia, vaikka esimerkiksi Disamoe eli kadulla kaksi vuotta ennen kuin hänet löydettiin elokuvaan. Upea kameratyöskentely ja elokuvaaminen tuovat välillä mieleen luontodokumentin, joka ei ole ihme, sillä Mordaunt oli aiemmin elokuvaaja. The Rocket on kaiken kaikkiaan fantastinen kokemus, joka muistuttaa siitä, miksi elokuvafestivaaleja on olemassa.
Johanna Juntunen